Lastensuojelu
Nikkilän perhepalvelukeskus
Huhmarannan lastenkoti
Salinkallion perhekeskus
Mäntymäen lastenkoti
Metsäkankaan perhekeskus
Vanhuspalvelut
Lehtiojan palvelukeskus
Jalkarannan sairaala
Jalkarannan sairaala Osasto 32
Mukkulan palvelutalo
Aikuissosiaalityö
Työpaja OVI
Monitoimikeskus Takatasku
Lahden seudun nuorisoasunnot
Apilakadun asumispalvelut
Puntari
Lastensuojelu
Nikkilän perhepalvelukeskus
Perhetyö
Nikkilän perhepalvelukeskus on suurin ja monimuotoisin lahtelaisista lastensuojelulaitoksista. Se tarjoaa lyhytaikaisen perhehoidon koordinointia ja tukea muun muassa valvottujen ja tuettujen tapaamisisten muodossa, sekä lastensuojelun perhetyötä. Nikkilässä on myös kaksi kuntoutuksen ja arvioinnin asukasosastoa Niksula ja Ahonlaita, joissa asuu aikamoinen liuta eri-ikäisiä lapsia vaihtelevilla kokoonpanoilla.
Nelli Pennan työskentely on keskittynyt lastensuojelun perhetyöhön, jossa hän työskentelee yhtälailla vanhempien kuin lasten kanssa, perheen omista lähtökohdista riippuen. Nikkilän henkilökunnan työ perheiden parissa on ennalta ehkäisevää ja eheyttävää perheiden auttamista vaikeissa tilanteissa kun omat voimat eivät riitä. Nellin työskentely valittujen perheiden kanssa on henkilökohtaista ja tapahtuu usein myös perheiden omissa kodeissa. Jokaisella perheellä on oma tarinansa ja mielenkiinnon kohteensa. Työskentely alkaa tutustumalla ja siirtyy suunnitteluun perheenjäseniä kuunnellen ja osallistavuutta painottaen. Nellin taiteellisen työn tavoitteena on hivuttaa heidän arkeaan uudelle rikastuttavalle alueelle, taidetta vasten ja rohkaista ja tukea ihmisiä toteuttamaan omia haaveitaan. Haave voi olla päästä haistelemaan maaleja Nellin työhuoneelle herättääksen henkiin vanha harrastus jossa oli taitava, tai maalata Nellin kanssa yhteistyössä maalaus perheen omaa kotia sisustamaan.
Nelli on myös valmistanut kaikille yhteistyöperheilleen “Meidän koti” muistion, johon perheet voivat yhdessä piirtää ja kirjoittaa arjen pieniä hyviä asioita. Muistio mahdollistaa myös pohdintaa siitä mikä tuumailijoiden omasta mielestä voisi olla paremmin. Muistiossa on pieniä tehtäviä eli “syötteitä” joihin perheenjäsenten on yksin tai yhdessä helppo tarttua, esimerkiksi “mene ikkunan luo ja kuvaile /piirrä mitä näet? Mikä ilahduttaa/ suututtaa?”.
Nellin työskentely tapahtuu tiiviissä yhteistyössä perhetyön työyhteisön kanssa. Omaa taiteilijan näkökulmaa näkyväksi tehdäkseen hän toteuttaa perhekeskuksen kahvitilaan piirustuspäiväkirjaa jokaisesta työpäivästä. Näin työtekijöille tulee näkyväksi taiteilijan ajatukset ja tuntemukset sekä hänen omasta että muiden työntekijöiden työstä. Päiväkirjainstallaatio nostaa erilaisia aiheita keskusteluun ja mahdollistaa työntekijöiden nähdä ja puhua omasta työstään toisesta näkökulmasta.
Niksula ja Ahonlaita
Virva Kanerva työskenteli Nikkilän perhepalvelukeskuksen Niksulan ja Ahonlaidan kuntoutuksen ja arvioinnin osastoilla. Osastolla asui yhteensä kahdeksan 5-15-vuotiasta lasta. Virva työsti lasten kanssa voimaeläin teemaa piirtämällä, muovailemalla ja keskustelemalla. Lasten kanssa tehdyn työn ja lapsilta tulleiden ajatusten ja toiveiden pohjalta Virva toteutti molemmille osastoille omat voimaeläin veistokset. Voimaeläinhahmoihin haettiin inspiraatiota intiaanien toteemieläimistä ja erilaisista myyttisistä eläimistä kuten yksisarvisesta ja lohikäärmeestä. Voimaeläimillä voi olla sellaisiakin ominaisuuksia mitä toivoisi itselleen tai mistä haaveilee. Veistokset keskittyivät lasten sisäiseen maailmaan, ainutlaatuisuuteen ja tulevaisuuden haaveisiin, ei niinkään tämän hetkiseen elämäntilanteeseen. Lapset ja nuoret saivat halutessaan tulla Nikkilän verstaalle tekemään Virvan kanssa taidetta tai katsomaan taiteilijan työskentelyä myös spontaanisti joko yksin tai ohjaajan kanssa. Lopulliset veistokset ovat maalattua kipsiä ja ne sijoitettiin kummankin osaston seinälle.
Huhmarannan lastenkoti
Joutjärven rannalla sijaitsevassa Huhmarannan lastenkodissa asuu yksitoista 3-17 vuotiasta lasta ja työskentelee 16 aikuista. Huhmarannassa on työskennellyt kaksi yhteisöntaiteilijaa.
Pikkulapset
Vuonna 2013 Pirita Oikarisen työn painotus oli pikkulapsissa. Hän muovaili savesta muotokuvia keltaisen puu talon pienistä asuk kaista ja lopuksi valoi niistä kipsiveis tokset jotka lapset saivat ikiomikseen. Monien lasten vanhemmat ja suku laiset vierailevat lastenko dissa sään nöllisesti. Taiteilijan työ toi saman pöydän ääreen myös lapset, heidän van hempansa sekä henkilökunnan maalaa maan, piir tämään ja muovai lemaan. Tekeminen houkuttelee tekemään. Lasten taiteile mista te ok sista jär jestettiin Huh marannassa myös oma näyttely ava jaisi neen, jossa pienet ylpeät tai teilijat esitteli vät aikaansaan noksiaan omille vie railleen.
Teinit
Vuonna 2014 Huhmarannassa työskenteli yhteisöntaiteilija Anna Leppä kohderyhmänä erityisesti neljä teini-ikäistä asukasta. Työskentely nuorten kanssa painottui Annan työhuoneelle ks. ”Työhuone itsensäkohtaamisen tilana”. Taiteellisen tekemisen ”vapaata tilaa” pyrittiin laajentamaan nuorten arkeen antamalla nuorten käyttöön Huhmarannan lastenkodin alakerrasta pieni prosessihuone niminen tila, jonne nuorilla oli mahdollisuus vetäytyä kuvantekemisen ja omien ajatusten pariin, niin sanottuun sisäiseen taiteen tilaan. Työjakson aikana syntyneistä teoksista järjestettiin myöhemmin näyttely Anonyymit – maalauksia syvältä 5.10. – 5.11.2014 Lahden Nykytaiteen kioskilla.
Nuorille ja heidän omaohjaajilleen järjestettiin lisäksi yhteinen taiteellinen mini-interventio Ihan päin tuntua. Teemana työpajassa oli myönteiset mielikuvat, joita osallistujat hahmottelivat näkyviin visuaalisena ryhmädialogina. Sujuttajana mini-interventiossa toimi Eili Ikonen. Myöhemmin Anna Leppä jatkoi työpajan teemaa suunnittelemalla ja toteuttamalla nuorten kanssa seinämaalauksen alakerran prosessihuoneeseen.
Salinkallion perhekeskus
Salinkallion perhekeskuksessa on pidempiaikaiseen sijoitukseen Salkkuosasto, neljän asiakaspaikan avo-osasto 7-17 vuotiaille lapsille, jonka tarkoituksena on tukea perheitä mahdollisimman lievillä lastensuojelullisilla toimenpiteillä. Vastaanotto-osastolla on kuusi paikkaa 6-17 vuotiaille lapsille kiireisissä akuuteissa tilanteissa.
Lasse Ursin heittäy tyi it sel leen uuteen ja tuntemattomaan ympäristöön Salinkallion per hekes kukseen syksyllä 2013 ja jatkoi työskentelyään Saliksella keväällä 2014. Hän kutsui yhteisöt seuraamaan kanssaan, kuinka taide tapahtuu sillä het kellä ja siinä pai kassa. Lasse toteuttaa teoksia ko kei lunomai sesti, mielival taisesti ja spontaanisti, vaikka useimmiten hänen pii rustuk sensa ja maalauksensa onkin tehnyt jokin hänen ra kenta mansa kone.
Yhteisöntaiteilijana Lassen työskentelyn aiheeksi nousi Sa linkallion perhekeskuksessa epätietoisuus. Salingalleria Lasse järjesti myös omalla työhuoneellaan Salinkallion työyhteisölle työhyvinvointipäivän ohjelmaa.
Mäntymäen lastenkoti
Mäntymäki on korkea kukkula, jonka laella pönöttävässä omakotitalossa asuu kahdeksan lasta. Talvella 2013 ja keväällä 2014 Lasse Ursin rakenteli uusia veistoksia vuorovaikutuksessa eloisan ja iloisan yhteisön asukkaiden ja työntekijöiden kanssa. Tämän kauden uusi villitys teosta oli suunnittelemassa koko Mäntymäen väki. Teoksellaan Lasse kokeili pystyykö hän täyttämään työntekijöiden odotuksen siitä että koneet voisivat helpottaa työtä.
The King of sun (video alla) veistoksen materiaaleina on käytetty löydettyjä esineitä, rikkinäistä elektroniikkaa sekä hylättyjä leluja ja niiden osia.
Veistoksen aiheena on viattomuus sen kaksoismerkityksessä. Viallisia, rikkinäisiä ja tarpeettomia osia uudella tavalla yhdistämällä saatiin aikaan ehjää ja toimivaa. Lopputuloksena on viaton, pyörivä, omituinen aurinkoenergiaa käyttävä veistos Mäntymäen lastenkodin katossa. Veistos käynnistyy kun auringonsäteet osuvat sen aurinkopaneeleihin. Nappia painamalla ei toimi, mutta suotuisassa valossa toimii kuin itsestään.
Lastenkodin lapset ehdottivat veistokselle nimiä ja äänestivät yhdessä sen nimeksi The King of sun.
Metsäkankaan perhekeskus
Metsäkankaan perhekeskuksesta löytyy Pikkulastenkoti, Metsolakoti nuorille ja perhekuntoutuspaikka yhdelle perheelle.
Pikkulastenkoti
Minna Alanko on ollut Metsäkankaan perhekeskuksen pikkulastenkodin yhteisöntaiteilijana sekä vuonna 2013, että syksyllä 2014. Ensimmäisellä kerralla hän kiikutti Metsäkankaan pikkulastenkodille kasseissa ja pussu koissa mitä erilaisimpia elämää nähneitä kankaita, tilkkusia sekä vanhoja vaat teita. Lapset, heidän vanhempansa sekä ohjaajat, yksin tai yksissä tuumin, pääsi vät hypiste lemään, tunnustele maan, ihmettele mään värejä, leikkimään ja vali koimaan kasoista omimmat. Kunkin va litse mista materiaaleista taiteilija ompeli kello yhdeksästä kol meen lastenkodin keittiön pöydän ääressä mökkejä, ta loja ja koteja. Keittiöstä, kodin sy dämestä, pomp pasi val mii seen työhön mukaan hauskoja juttuja, iloja, su ruja ja hei jastuksia ihmisistä ja tapahtu mista. Arkisten tapahtu mien lomassa kuka tahansa saattoi tulla juttele maan niitä näitä, kyselemään tai ehdotta maan yk sityis kohtia. Suu ren tilan jakajaksi päätyvän tekstiili kol laasin lisäksi Alanko to teutti työjaksollaan yhteisön ju tusteluista lähtöisin ole via pieniä piristäviä hauskuutuk sia, muun muassa rintakarvatupeen päivystävän kännykkäpussukaksi.
Toisella työjaksolla Minnan taiteellisen työn tavoitteena on kehittää taiteellisia menetelmiä myös henkilökunnan sovellettaviksi. Aiheina Minnalla on niin vuodenajat, luonnon peruselementit vesi-. Vuodenaika-ajattelun ajatuksena on tukea lapsia palauttamaan myöhemmin elämässään osastolla vietetty aika siihen vuodenaikaan jolloin lapsi pikkulasten osastolla asui.
Metsolakoti
Anna Leppä työskenteli Metsolankodin nuorten kanssa vuoden 2014 huhtikuusta syyskuun loppuun. Ryhmään osallistui myös jälkihuollon kautta yksi jo itsenäisesti asuva nuori aikuinen.
Vanhuspalvelut
Lehtiojan palvelukeskus
Lasse Ursin konseptoi yhteisöntaiteilijuuttaan syksyllä 2014 uudehkossa kulttuuripainotteisessa Lehtiojan palvelutalossa. Lassen työjakso osutettiin siten, että taiteilija työskentelee kerroksessa johon aukeaa kaksi uutta osastoa, keskelle muutosprosessia siis. Lehtiojan palvelutalossa Lasse pohtii yhteisöntaiteilijana taiteensa funktionaalisia käyttömahdollisuuksia vanhustyössä, sekä tuumailee yhteisöllisyyden vahvistamista tiloja hyödyntämällä. Tavoitteena Lassen taiteellisessa työssä on kekata työyhteisön ja asukkaiden kanssa uusia kysymyksiä, tuottaa iloa ja elää mukana.
Jalkarannan sairaala
Satu Loukkola toimi Jalkarannan sairaalan yhteisöllisen piirus tu styöpajan ohjaavana taiteilijana. Sadun piirus tus työpajoihin osal listui sairaalan eri osastojen asiak kaista kootut kaksi pien ryhmää, jotka kokoontui vat kahdesti viikossa. Pienryhmätoiminnassa iloittiin seurasta ja roh kais tuttiin teke mään kuvaa kunkin ai nutlaatuisella omalla tavalla. Sa dun ohja uksessa innok kaat ikäih miset tutus tui vat ku vataiteeseen ilmaisu kei nona ja piir sivät pas tellilii duin va paita aiheita nä kemyk sensä ja toimin taky kynsä mukaan: väriä, muotoa, ryt miä, vii vaa, esittävää ku vaa tai tunnel maa. Osalle ryh miin osallistuneista kuvataide oli aivan uusi har rastus. Taisi joku oi keakäti senä itseään pitänyt rouvakin osoittaa, että vasen käsi on aivan yhtä kelpo piirtämään jos oikea käsi ei enää toimi. Työ hönsä kes kit ty neet piirtäjät toi mivat samalla oivallisina malleina Sa dulle, joka sai nauttia ihastutta vien ryhmäläistensä muoto kuvaamisesta.
Jalkarannan sairaala Osasto 32
Maria Kausalainen työskenteli Jalkarannan sairaalan psy kogeriatrisella osasto J32:lla ensisijaisesti asukkaiden vuoteiden äärellä. Työskentelyn päämäärä oli kom mu nikaatiotapojen löytämisessä ja vuoro vaiku tus suhteen kehittämisessä silloin kun tunteiden ja aja tusten il maiseminen puhutulla kielellä asettaa kes kustelulle erityisiä haasteita. Maria aloitti työsken telynsä luke malla yksittäisille asuk kaille kirjoja ja selaten kuva teoksia hei dän kanssaan kunnes taitei lijalle alkoi muo dostua käsitys asukkaan mieliai heista ja tärkeistä muistoista. Kirjo jen avulla synty neiden keskustelui den pohjalta Maria kuvasi valo kuvia heidän kiinnostuk sen koh teistaan, muistois taan ja kai puistaan. Näiden kuvien rinnalle Maria kuvasi osaston arkea ja ympä ristöä.
Helena Lehtinen työskenteli Jalkarannan sairaalan psy koge riatrisen osaston J32:sen päivähuoneessa, levot tomim massa ja kovaäänisimmässä osaston tilassa. Sekä hen kilö kunta että asuk kaat saattoivat jatku vasti seurata hitaasti helmi tai nappi kerrallaan etenevää työs kentelyä, antaa ajatusten seestyä. Hiljai sen kä dentyön seuraamisella on rau hoit tava vaikutus.
Joskus tärkeintä on vain olla läsnä, huomioida ja kuunnella. Osallistua voi sitenkin, että yh dessä lasketaan yksi, kaksi, kolme, neljä hel meä, ja taas uudelleen. Sitten nauretaan.
Työskentelyn lähtökohtana Helenalla oli muistin pirstaloituneisuus, sen tarkkuus ja epätarkkuus. Valmiista teoksesta ”Muistin puutarha” löytyy asuk kaiden muistin kukkien se asta myös osaston arki, hen ki lökunnan kärsivällisyyden kukka ja omaisten surun terä lehti. Teos on esillä Osasto J32:lla ja sen osia voidaan käyt tää kosketel tavina juhlakoruina asukkaiden tai henkilö kunnan merkkipäivinä.
Mukkulan palvelutalo
Marja-Liisa Jokitalo työskenteli Mukkulan palvelutalossa. Taiteilija kävi vanhusten kanssa kah denkeskisiä keskusteluja ja kuunteli elämäntarinoita. Keskustelujen poh jalta syntyi kirjoitettuja elämänkertoja ja vanhusten toiveiden mukaisia maalauksia. Marja-Liisan maalaustyöpiste oli pal velutalon päivähuoneessa, jossa asukkaat pääsi vät keskustelemana maalaamiseen liittyvistä valin noista. Teoksissa kertojat ja kuvatut saattoivat taas tunnistaa itsensä, unelmansa ja elämänsä: taide ta pahtui ja yhtei sön ih misten välisessä vuorovaikutuksessa ja teki näkyväksi. Marja-Liisa to teutti maalaukset arvottamatta asukkaita, yksi maalaus muun muassa to teutettiin näkö vammaiselle. Syntyneet elämän kerrat, maalaukset ja muotokuvat jäivät Mukkulan palvelutalon asukkaille, joiden ansiosta ne syntyivätkin. Työjakson jälkeen Marja-Liisa käsikirjoitti muisteluista koosteen ja toteutti ääniteoksen, jota kuuntele malla kuuntelija voi asettua siihen asemaan jossa yh teisöntaiteilija toimipisteessä työsken nellessään oli.
Aikuissosiaalityö
Tukeva porras hankkeessa yhteisöntaiteilijat ovat toimineen vuosina 2013 ja 2014 kahdessa aikuissosiaalityön alaisessa toimipisteessä. Molemmissa toimipisteissä todettiin, että yhteisöntaiteilijan ja taiteellisten prosessien avoimuuden avulla on mahdollista saada esiin yhteisöä ja sen yksilöitä koskevaa inhimillistä tietoa johon ei muutoin helposti päästä käsiksi. Kuvataiteilijaa ei koeta auktoriteetiksi tai yksilön tilannetta arvioivaksi vaan kohtaaminen ja vuorovaikutus tapahtuu ilman leimaantumisen kokemuksia ja vailla asemasta riippuvaa eriarvoisuuden tuntua. Molemmissa aikuissosiaalityön alaisissa yhteisöissä joissa yhteisöntaiteilijat toimivat, oli painotuksena tasavertaisuus ja yhteisöllisyyden lisääminen.
Hankkeen koordinoinnin näkökulmasta vaikuttaa siltä että taideperustaisia menetelmiä tai toimintamalleja ei aktiivisesti ja laajassa mittakaavassa hyödynnetä varsinaisen aikuissosiaalityön palveluiden tukena. Voi tietenkin myös olla, että taiteellisia prosesseja hyödynnetään niin näkymättömästi ettei vaikuttavuutta arvioivaa tietoa löydy jonka pohjalta myös uudenlaiset mallit voisivat toimintaansa ohjata ja edelleen kehittää. Tai ehkä sosiaalisten ongelmien syitä etsitään yhä enimmäkseen yksilöstä itsestään, elämänhallinnan ja motivaation puutteista, mielenterveydestä tai asenneongelmasta. Aikuinen vastaa itse omasta hyvinvoinnistaan ja taide ja kulttuuripalveluiden käyttäminen on omasta kiinnostuksesta kiinni. Mutta entä jos sosiaalisten ongelmien syiden katsottaisiinkin olevan yhtälailla yhteisöllisiä, meidän kaikkien yhteisiä ja osaltaan myös rakenteellisia. Yhteisösosiaalityössä lähdetään siitä, että perinteiset yhteisöt kytkeytyvät uudentyyppisiin ja monimuotoisiin yhteisöllisiin muotoihin ja osallisuutta tuetaan ihmisen arjen verkostoissa. Sosiaalityön tavoitteisiin pyritään rakentamalla, tukemalla ja kehittämällä näitä yhteisöjä. Näistä yhteisöistä ja sosiaalityön vaikuttamiskeinoista on hankala löytää tietoa. Tai entä jos yhteisön sisällä ihmiseltä puuttuu yhteisöllisyyden kokemus? Tai kun hän kokee tueksi tarkoitetun yhteisönsä itsessään olevan osa syrjäyttävää prosessia, leimaava, marginaalisuutta alleviivaava?
Etenkään hyvin haastavaa elämäntilannetta elävien aikuisten kanssa työskennellessä taide ei ole mikään taianomainen avain korjata elämän epäkohtia, mutta se toimii hyvin avaimeksi tilaan jossa sosiaalisia palveluita saatetaan avoimemmin ottaa vastaan. Hankkeessa kerätyn palautteen enemmistön mukaan yhteisöntaiteilijan läsnäolo ja toiminta lisäsi mielekkyyttä käyttää palvelua, lisäsi elämäniloa, tunnetta mahdollisuudesta vaikuttaa ja osallistua. Taiteelliset prosessit herättivät keskustelua, uusia näkökulmia omiin ajatuksiin ja lisäsi yleistä innostusta uusia asioita kohtaan. Yhteisöntaiteilijan toiminnan myös koettiin vahvistavan ryhmähenkeä ja tasavertaisuutta.
Kerättyä palautetta pohdiskellessa vasten taiteilijoiden työnohjauksista saatua suullista tietoa vaikuttaa siltä, että joissain tapauksissa aikuissosiaalityön asiakkailla voi olla vaikeus tunnistaa ja kynnys tunnustaa itsessä tapahtuvia hyvinvointivaikutuksia silloin kun omassa elämässä on jatkuvia pettymyksiä ja niin sanotusti seinät vastassa. Kuitenkin tällöinkin vaikutuksia saatetaan nähdä toisissa yhteisön ihmisissä selvästi ja heidän puolesta koetaan iloa. Vaikka vaikutuksia yksilöihin ei laajasti syntyisi, on yhteisön kokonaisuudessa tapahtuvat muutokset helppoa todeta ja toisaalta yhdelle yksilölle yhteisöntaiteilijan työn vaikutukset saattavat olla järisyttäviä, perustavanlaatuisesti omaa itseä koskevia ja elämän suuntaa kääntäviä. Toisten myönteisten kokemusten sivusta seuraaminenkaan ei jätä kylmäksi, se lisää vertaisiloa.
Taideperustaisten ja etenkään kuvataidetta soveltavien työmuotojen hyödyntämisestä aikuisille kohdistuvassa sosiaalityössä löytyy hämmästyttävän vähän esimerkkejä, mutta Lahdessa on kokeiltu ainakin valokuvaperustaisia menetelmiä sosiaalityön tukena. Myös taideterapia on toki tuttua muun muassa päihde- ja mielenterveyskuntoutuksessa. Taidemuotona yhteisötaide tai sosiaalinen taide on vakiintunut kuvataiteen kentälle jo 90-luvulla. Taiteen ja aikuissosiaalityön vuoropuhelusta tai luovien menetelmien johdonmukaisesta moniammatillisesta hyödyntämisestä aikuissosiaalityön tukena ei kuitenkaan löydy raportteja, tutkimuksia tai työkalupakkeja siinä mittakaavassa kuin taiteen soveltamisesta vanhus- tai lastensuojelutyössä. Kun vertaileva aineisto puuttuu, jää ehkä moni kokeilu kokeiluksi eikä toimivakaan työmuoto juurru ja laajene yleisemmäksi käytännöksi. Tässä kohdassa hyvinvointityötä tuottavilla taidealojen kolmannen sektorin toimijoilla ja sosiaali- ja terveysalalla voisi olla yksi yhteinen kehittämisen kohde.
Työpaja OVI
Työpaja Ovessa työskentelee päivittäin erilaisissa tehtävissä 45 työllistettyä työntekijää varsinaisen henkilökunnan lisäksi. Työpajaan tullaan monien eri kanavien kautta, joskus suorittamaan koevapautta, joskus kuntouttavaan työtoimintaan tai yksinkertaisesti pitkäaikaistyöttöminä. Työpaja Oven yhteydessä toimii myös lahtelaisen työttömien yhdistyksen Työpaja 92.
Anna Leppä työskenteli 2013 yhteisöntaitelijana sosiaali toimen Työpaja Ovessa käyttäen maalausmetodinaan (kognitiivista) empatiaa. Empatian perusmerkitys on myö tätuntoi sessa eläytymisessä. Sosiaalipsykologi sessa lähesty mistavassa empatian merkitys laajen netaan tarkoit tamaan emotionaalisen rea goinnin li säksi myös kog nitiivista roolinottoprosessia, jossa tietoisesti pyri tään asettumaan toisen asemaan. Anna Lepän koh taamisesta työpaja Oven ihmisten kanssa syntyi maalauksia, joista on löydettävissä hienovarai sia ja moni tulkintaisia viittauksia ihmisten sosiaali sesta olemisesta, siitä kuinka yhteiskunnat rakentuvat ja miltä marginaalissa oleminen tuntuu. Maalaa misen li säksi Leppä elävöitti Työpaja Oven sosiaalisia tiloja ja installoi yhtei sön käyttöön hiljentymishuoneen.
Monitoimikeskus Takatasku
Takatasku on työttömien monitoimikeskus, jossa vierailee päivittäin n. 200–500 asiakasta. Takataskun työntekijät ovat muutamaa henkilöä lukuun ottamatta työkokeilijoita, tukityöllistettyjä ja vapaaehtoisia. Asiakkaissa on paljon senioreita ja työkyvyttömiä. Takataskun arki on monimuotoista ja ihmisten vaihtuvuus suuri. He viettävät Takataskussa aikaa, piipahtavat ruokailemassa, harrastavat, opiskelevat ja työskentelevät.
Jyri Ala-Ruona on työskennellyt Takataskun yhteisöntaiteilijana kaksi työjaksoa, yhteensä kuusi kuukautta. Hänen yhteisöstä esiin nostamat teemat ovat olleet työ, tasavertaisuus ja näky väksi tulemi nen. Jyri piirsi ja maalasi pienimuotoisia muo tokuvia Takataskun asiakkaista ja henkilö kun nasta. Teokset syntyivät yhteisön kes kellä, kuiten kin siten että suurta osaa teoksista hän hioi val miiksi myö hemmin vielä omalla työhuoneellaan. Piirrokset Ala-Ruona lahjoitti malleille. Taiteilijan läsnäolo ja ihmisten pysähtyminen muotokuvattavaksi mahdollisti yhtälailla yleisiä kuin hyvin intiimejäkin keskusteluja elämästä sekä taiteesta, sen merkityksistä ja tekoprosesseista. Lahden seurakunta hankki Jyri Ala-Ruonan kuusi osaisen maalaussar jan kokoel miinsa ja sijoitti sen Takataskun tiloi hin yhteisöä ilahdutta maan.
Työntekijöille Jyri piti keskiviikkoisin Taidevarttia, jossa keskusteltiin joka viikko eri taiteilijasta ja hänen tavastaan kuvata maailman tilaa. Taidevartin ideana oli lisätä työn mielekkyyden tuntua ja työssä jaksamista, sekä muistuttaa työntekijöitä tauon pitämisen tärkeydestä.
Lahden seudun nuorisoasunnot
Juha Arvid Helmisen Lahden seudun nuorisoasunnoissa asuville nuorille järjestämässä työpajassa käsi teltiin valo kuvan keinoin teemoja muiden elämä ja mi nun elä mäni. Juha Arvidin työpajassa murrettiin nuorten ai kuisten arjen ru tiineja omakuvatyöskentelyssä ja havahduttiin tarkastelemaan omaa elinympäristöä sitä tulkiten. Ryhmään osallistuneissa nuo rissa aikuisissa oli sosiaalitoimen asiakkaita ja osa kuului myös lastensuojelun jälkihuollon piiriin. Työpaja toiminta rohkaisi nuoria asettamaan itselleen itsensä kokoisia haasteita elä män hallinnan kokemusten lisäämiseksi ja täyttä mään ne on nistu misenkokemusten saamiseksi.
Lasna tarjoaa nuorille aikuisille kohtuuhintaisten asuntojen lisäksi asumisohjausta ja -neuvontaa, järjestää asukastoimintaa ja tarvittaessa tukea itsenäisen asumisen onnistumiseen.
http://www.lasna.net/uutiset.php
Apilakadun asumispalvelut, sekä Puntari
Kirsi Karppinen työskenteli yhteisöntaiteilijana Lahden aikuissosiaalipalvelujen asumisyksiköissä Apilakadulla ja Puntarissa. Välineenä asukkaisiin ja työntekijöihin tutustumisessa toimi muotokuvapiirtäminen, jonka ohessa käytiin keskusteluja niin elämän suurista kuin pienistäkin kysymyksistä, toiveista ja unelmista. Kahdenvälisten kohtaamisten lisäksi työstettiin projekteja, kuten yhteismaalaus, joihin osallistui koko talon väki.
Apilakadun asumispalvelujen asukkaat ovat asunnottomia ja valtaosalla on myös päihdeongelmia sekä muita sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia vaikeuksia. Palvelun tarvitsijoilla on tavallisimmin päihdekierteen ja sitä kautta omaksutun elämäntavan vuoksi suuria vaikeuksia sopeutua asumaan normaalissa asuinyhteisössä. Apilakadun asumispalveluissa on kaksi osaa: arviointi- ja päivystys ja tukiasunnot.Lahden kaupungin psykososiaalisten palvelujen käytössä myös välivuokrattuja tukiasuntoja asunnottomien tuettuun asumiseen. Puntarissa on asuntoja tälläiseen käyttöön osana PAAVO II -hanketta.
