Väliolotilaisuudet – työelämän kehittäminen taideperustaisin menetelmin
Tukevan porras järjestää Lahden kaupungin lastenkotipalvelujen ja vanhuspalvelujen alaisissa toimipisteissä ammattien välisiä Väliolotilaisuuksia, joissa yhteisöntaiteilijat ja henkilökunta yhdessä käsittelevät työelämän laatua ja suunnittelivat taiteellisia menetelmiä työn ja työhyvinvoinnin tueksi. Väliolotilaisuudet perustuivat työryhmätyöskentelyyn taideperustaisilla työkaluilla ja niihin osallistuivat kunkin toimipisteen henkilökunta, hankkeen koordinaattorit sekä ko. alan eri toimipisteissä työskentelevät yhteisöntaiteilijat. Väliolotilaisuuksissa välitetään tietoa ja ymmärrystä eri ammattien välillä, tehdään taiteellisia menetelmiä tutuksi hoitohenkilökunnalle ja taiteistetaan työyhteisöjen omia kehittämiskohteita henkilökunnan omista tarpeista lähtöisin. Väliolotilaisuuksia on järjestetty kaikissa Lahden kaupungin lastenkotipalvelujen alaisissa toimipisteissä, kussakin kahdesti. Vanhuspalveluissa Väliolotilaisuuksia on järjestetty Lehtiojan palvelutalossa.
Työelämän kehittämisestä Tukevassa portaassa vastaa hankevastaava Eili Ikonen. Valmiudet ja mentoroinnin interventioiden toteuttamiseen hankevastaava on saanut osana opintojaan Taiteilija-kehittäjäksi organisaatioon –taiteelliset interventiot työelämään koulutusohjelmasta Taideyliopiston TEAK:sta.
Tutkimusyhteistyö
Maiju Pulkki, harjoittelija ja graduntekijä
Opiskelen Tampereen yliopistossa Työn ja hyvinvoinnin maisteriohjelmassa, eli erikoistun työn kehittämisen kysymyksiin. Tällä hetkellä kiinnostukseni on taidelähtöisissä menetelmissä, sillä uskon niiden tavoittavan jotain, johon ei perinteisillä kehittämistyökaluilla yletytä. Olennaista on kääntää huomio jokaisen omaan luomisvoimaan ja sisältä tuleviin viesteihin, kuten tunteisiin ja intuitioon. Työntekemisen tavat ovat kehittyneet huimasti viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta mekaaninen ihmiskäsityksemme on säilynyt samana – ei siis ole ihme, että monella työpaikalla voidaan huonosti! Taiteen avulla voidaan nähdä se huima potentiaali, joka inhimilliseen tekemiseen sisältyy. Entä jos työelämässä voitaisiin tavoittaa tämä sama tekemisen tapa?
Kiinnostukseni taidelähtöisyyteen ei ole pelkästään akateeminen, vaan taide on kulkenut mukana elämässäni lapsesta lähtien. Olen kuitenkin joutunut elämään joitakin ajanjaksoja ilman harrastustani ja huomannut suuren eron olemisessani. Tiedän siis kokemustasolla, mikä voima taiteessa piilee. Näin ollen seison tukevasti hankkeen takana, luonnollisesti unohtamatta tutkimuksentekoon liittyvää kriittistä katsomistapaa.
Tukeva Porras -hanke kiinnostaa, sillä sen vaikutukset ylettyvät yhteiskunnan monelle eri tasolle, yksittäisten sosiaali- ja terveyshuollon asiakkaiden hyvinvoinnista aina työvoimapoliittisiin kysymyksiin. Lisäksi hanke nostaa valoon tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten käsityksemme hoitotyöstä tai raamit, joiden puitteissa taiteen ammattilaiset joutuvat työskentelemään. Erityisen mielenkiintoista ja koskettavaa on ollut nähdä kahden maailman, taiteen ja sosiaali- ja terveysalan, kohtaaminen ja halu aitoon dialogiin. Hanke osallistuu vahvasti Suomessakin käytävään kulttuurista hyvinvointia -keskusteluun ja linkittyy uuteen koulukuntaan, jossa organisaatioiden kehittämistarvetta tarkastellaan taiteen toimintalogiikasta käsin. Elämme maailmassa, joka kaipaa kipeästi siltojen rakentamista sekä tasavertaista ja aitoa vuorovaikutusta. Näin ollen laajasta mittakaavasta katsottuna näen hankkeen vastaavan myös tähän tarpeeseen ja näyttävän esimerkkiä työelämän muille toimijoille.
Olen tekemässä tutkintooni kuuluvaa harjoittelua Tukevalle Portaalle, jonka jälkeen työni jatkuu pro gradu – tutkimuksen kirjoittamisen parissa. Harjoitteluni aikana olen tutustunut monipuolisesti hankkeen toimintaan ja oppinut paljon niin työelämän taideperustaisesta kehittämisestä kuin sosiaali- ja terveysalan kehittämispaineista. Olennainen osa työnkuvaani on kenttätyö, joten olen ollut mukana seuraamassa jokaisen hankkeessa vuonna 2014 työskennelleen taiteilijan työskentelyä ja oppinut mitä kaikkea yhteisöntaiteilijuus voi tarkoittaa. Syksyn aikana tarkoitukseni on haastatella sekä toimipisteiden työntekijöitä että hankkeen taiteilijoita. Yhteisöntaiteilijakonseptin ensisijainen missio on viedä taidekokemuksia sosiaali- ja terveysalan asiakkaille ja näin osallistua toimipisteissä tehtävään hoitotyöhön. Olen kuitenkin kiinnostunut hankkeen vaikutuksista kuhunkin työyhteisöön ja siitä vuorovaikutuksesta, joka hankkeen ja kunkin toimipisteen välille muodostuu. Tämä on minulle ainutlaatuinen tilaisuus tutkia täysin uudenlaista suomalaista työelämänkehittämistä.
