Tukeva porras -pilottihankkeen tavoitteet
Yhteisöntaiteilijakonsepti
Kumppanuus ja kohtauttaminen
Työllistävä vaikutus ja työelämän kehittäminen
Tukeva porras -pilottihankkeen tavoitteet
Tukeva porras hankkeessa taide tuodaan osaksi ihmisten arkea kulttuurin esteettömyyden ja saavutettavuuden arvojen mukaisesti. Alueellisiin strategioihin sitoutuva Tukeva porras kumppanuushanke toteuttaa paikallisesti Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmaa, joka on osa valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaista Terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa. Terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa korostetaan sektorirajat ylittävän kehittämistyön merkitystä. Tukeva porras sekä poikkihallinnollisena kumppanuushankkeena, että läpi organisaatioiden hierarkioiden toimivana pilottina perustaa käytäntönsä juuri monialaiselle asiantuntijuudelle, kokemukselle ja toisiltaan oppimiselle.
Suomessa on tehty pitkäjänteistä työtä sekä taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten osoittamiseksi että taiteilijoiden työllisyyden edistämiseksi. Taide ja kulttuuri yhtä lailla kuin kolmassektorikin nähdään yhtenä mahdollisuutena vastata kuntien kasvavaan haasteeseen tuottaa palvelunsa laadukkaasti ja taloudellisesti. Useissa selvityksissä kuitenkin todetaan, että sosiaali- ja terveysalan sekä kulttuurialan toimijoiden välisen yhteistyöverkoston kehittämiseen kaivataan apua. Välittäjäportaan puute tai sen kehittymättömyys nousee esiin lähes kaikissa taiteilijoiden työllisyyttä ja taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -palveluita käsittelevissä yhteyksissä.
Tavoitteena Tukeva porras pilotissa on mallintaa valtakunnallisesti toistettava välittäjäportaan toimintamalli kunnan ja ammattikuvataiteilijoiden välille kuvataiteen hyödyntämiseksi sosiaalisten palveluiden tukena. Tukeva porras kumppanuushanke toimeenpanee käytännössä linjauksia koskien luovan talouden kasvua, työelämästrategian ehdotuksia ja taiteen kentän ammattimaistamista tavalla, joka ottaa huomioon kuvataiteilijan ammatin erityispiirteet. Yhteisöntaiteilijakonseptissa keskeistä on, että taiteilija säilyttää sosiaali- ja terveysalalla taiteilijana toimiessaan oman yksilöllisen ammatti-identiteettinsä ja taiteellinen toiminta vapaan taiteen tieteen perustutkimukseen verrattavan itseisarvonsa.
Yhteisöntaiteilijakonsepti
Mitä tapahtuu kun robottikuvanveistäjä kuljettaa kolmipyöräisellään ihmisen kokoisen Pilkkijän lastensuojelun vastaanotto-osastolle? Kuinka hyvinvointiyhteiskunnan katveessa elävät ihmiset hyväksyvät päivittäisten rutiiniensa osaksi eloisan tunnemaalarin? Voiko taiteella lievittää yksinäisyyttä? Mitä sittereissä istuvat vauvat tuumaavat ruokapöydän äärellä ompelevasta taiteilijasta? Entä vauvan vanhemmat? Tunnistaako vanhus elämänsä illanhämärissä sadoista lasihelmistä muodostuvasta fragmentista oman muistonsa? Kirkastuuko vai sameutuuko taiteilijuus kun taidetta luodaankin sairaalassa, työttömien ruokalassa tai lastenkodissa? Mitä työyhteisöt tästä tuumaavat? Entä taiteilija itse?
Tukeva porras -hankkeessa kuvataiteilijat sijoittuvat yhteisöntaiteilijoiksi osaksi sosiaali- ja terveysalan palveluiden työ- ja asiakasyhteisöjä tekemään omaa taiteilijan työtään.
Yhteisöntaiteilijakonseptissa kuvataiteen soveltamisella tarkoitetaan oman taiteellisen työn
yhteisöllistämistä, työn teemat nostetaan esiin yhteisöstä ja työtavat istutetaan toimipisteiden arkeen ja tiloihin sopiviksi. Kuvataidetta sovelletaan yhteisöihin kokonaisuutena lisäten näin tasavertaisuuden ja yhteisyyden kokemusta kunkin ihmisen yhteisössä edustamasta asemasta riippumatta.
Yhteisöllistämisen tapoja työstetään kunkin taiteilijan kokonaista osaamistaustaa mahdollisuuksien mukaan hyödyntäen, osaamista syventäen ja taiteilijan ammatti-identiteettiä turvaten: hankkeessa taiteilija ei ole hoivatyöntekijä, terapeutti, esiintyjä eikä opettaja. Taiteilijoilla voi kuitenkin olla osaamisalanaan edellä mainittuakin koulutusta, työkokemusta tai palo oppia ammatinvälisyydestä, jota hän hyödyntää yhteisöntaiteilijana työskennellessään.
Taiteen prosessin vieminen uuteen yhteyteen osaksi yhteisön sisäistä vuorovaikutusta on konseptimme perusta. Taiteilija sijoittuu yhteisöntaiteilijaksi tekemään omaa taiteellista työtään vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa. Tukevan portaan toimintamalli ei ole työpaja-, esitys- tai lopputuloskeskeinen vaan prosessikeskeinen.
Taide on kohtaamisen lähde.
Tukeva porras hankkeessa paikallisille taiteilijoille on järjestetty työryhmätyöskentelynä toteutettuja koulutusiltoja, joissa ollaan keskitytty oman osaamisen konseptointiin palvelumuotoilun työkalujen avulla. Työsuhteissa olevat yhteisöntaiteilijat saavat työnohjausta kahden viikon välein, tarpeen mukaan myös useammin. Hankkeen taiteilijoille välitetään tietoa tutkimuksista, tapahtumista ja koulutuksista oman osaamisen syventämiseksi. Jokaisen yhteisöntaiteilijan työnkuva on ainutlaatuinen ja löytää lopullisen muotonsa taiteilijan ja kunkin yhteisön välisestä vuorovaikutuksesta.
Kumppanuus ja kohtauttaminen
Hankkeen koordinointi toimii yhteistyössä Sosiaali- ja terveystoimialan hallinnollisella tasolla vanhuspalveluiden, aikuissosiaalityön palveluiden ja lastensuojelupalveluiden johtajien ja heidän alaisten kanssa, sekä niiden toimipisteiden johtajien ja työntekijöiden kanssa joihin yhteisöntaiteilijat sijoittuvat työskentelemään. Kaikilla osapuolilla on yhteinen intressi: hyvinvoinnin lisääminen. Välittäjäportaan ympärille on muodostunut verkostomainen poikkihallinnollinen yhteistyökuvio, jossa toimintaa ohjataan suunnittelusta seurantaan moniäänistä asiantuntijuutta kuunnellen ja toisiltaan oppien. Tukeva porras hankkeen yhteyshenkilöt organisaatioiden kaikilta tasoilta muodostavat luonnostaan moniammatillisen toimijaverkoston. Yhteistyöverkosto koostui vuoden 2013 loppupuolella noin kahdestakymmenestä yhteyshenkilöstä, jotka edustavat Lahden kaupunkia ja sen toimialojen palveluita.
klikkaa suuremmaksi
Taiteilijayhdistyksen oman palvelutoiminnan asettaminen suhteeseen julkisten toimijoiden tuottamien palveluiden kanssa mahdollistaa siirtymisen reaktiivisesta toimintamallista ennakoivaan palvelutuotantomalliin, jolloin välittäjäportaana osaamme ennakoida kunnan tarpeita. Uskomme että Lahden esimerkki tulee rohkaisemaan muita kaupunkeja toimialoineen kokeilemaan uudentyyppisiä ratkaisuja tarttua alueillaan ilmeneviin haasteisiin luovin keinoin.
Identiteetti rakentuu yhteisöllisistä kokemuksista, joiden kautta yksilö luo kuvaa itsestään ja suhteestaan muihin. Kokemukset syntyvät vuorovaikutuksessa itselle läheisten ihmisten kanssa, kulttuurisen ympäristön antamien viestien ja oman minäkuvan tulkintojen avulla. Kokemukset voivat voimaannuttaa tai passivoida. Yhteisöllisyyden ja vertaiskokemusten voima on positiivisessa asioiden jakamisessa, ymmärretyksi tulemisessa ja osallisuuden kokemisen tunteissa.
(Lahden kaupungin hyvinvointikertomus 2012)
Työllistävä vaikutus ja työelämän kehittäminen
Kuvataiteilijat ovat yksi vaikeimmin oman alansa palkkatöihin työllistyvä ammattikunta. Kauno ry:n jäsenyhdistyksillä on jäseninä lähes kaksisataa ammattilaiskuvataiteilijaa, taidegraafikkoa ja valokuvaajaa. Näistä arviolta noin 140 pyrkii tuloja tuottavaan työllistymiseen omassa ammatissaan.
Taiteen ja kulttuurin hyvinvointia lisäävät ja ylläpitävät vaikutukset eivät ole mikään uusi asia. Kuvataiteen ammattikentän näkökulmasta huomioitavaa on kuitenkin se, että sosiaali ja terveysalan markkinarakoon saavat varmimmin jalkansa virkistävät ja viihdyttävät harrastustoiminnan tuottajat kätevästi ostettavilla kertaluontoisilla esityksillä tai työpajojen sarjoilla. Tämä ei välttämättä vastaa taiteen ammattilaisten näkemykseen omassa ammatissa toimimisen kriteereistä, vaan sen nähdään olevan pois taiteellisesta työstä, taiteen välineellistämistä markkinavoimille sivuuttamalla sen yhteiskunnalliset ja yhteisölliset merkitykset. Samalla tulonmuodostaminen yhä pienemmistä osista ja suurempaa taustatyötä vaatien ei ole pätkittäin harvakseltaan työllistyvälle taiteilijalle ammatillisesti eikä taloudellisestikaan aina kannattavaa tai tuloloukun ja sosiaaliturvan menettämistä välttääkseen mahdollistakaan. Tukevan portaan mallissa yhteisöntaiteilijat työskentelevät yhteisöissä kuukausipalkalla ja taiteilijan työ nähdään kokonaisuutena, jossa hyödynnettävissä ovat taiteelliset prosessit, eivät ainoastaan konkreettiset lopputulokset.
Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo Selvittäjä Tarja Cronbergin raportti
Lisää työelämän kehittämisestä täältä.
Lataa hankkeen vuoden 2013 I pilotin väliraportti:
